Tervetuloa lukemaan ja seuraamaan Minä, me ja muut -blogiani
Kuka minä olen?
Alkuun ehkä syytä kertoa jotakin itsestäni... Olen Susanna, pian 30v nainen Turusta. Perheeseeni kuuluu rakas aviomies Mikko ja rakkaat tytärpuolet, sekä kaksi koiraa ja chinchilla. Olen ammatiltani lähihoitaja mutta sairauteni (bipo) on tuonut sen työn tekemiseen rajoitteita ja tässä 30v korvilla onkin hyvä pohtia sitä, miksikä minä haluan isona tulla. Lähes kaikki harrastukseni ovat taiteellisia ja ehkä uusi ammatti voisi olla sieltä suunnalla.
Harrastuksiini kuuluu laulaminen, piirtäminen, ompelu, valokuvaus, luonnossa liikkuminen, kirjoittaminen ja koirat. Osa harrastuksista "kausittaisia" kuten valokuvaus, joka painottuu selkeästi enemmän kesään. Kirjoittaminen taas on hyvin kausittaista johtuen mielialoista ja inspiraatiosta.
Luonto on aina ollut lähellä sydäntäni tai oikeastaan koko meidän perheen sydäntä. Myös mieheni harrastaa luontokuvausta. Meille tärkeä juttu on kesäisin mökkeily Elijärvellä, mieheni vanhempien mökillä. Siellä kalastetaan, marjastetaan, saunotaan, ulkoillaan, valokuvataan ja nautitaan yksinkertaisesti yhteisestä ajasta, joskus myös kera ystävien ja lasten kavereiden.
Musiikki on aina kuulunut elämääni vahvasti. Ala-asteella oli bändiviritelmiä, ylä-asteella lauloin ahkerasti valinnaisen musiikin tunneilla ja kävin myös musiikin opettajan rohkaisemana laulutunneilla. Instrumenttini on aina ollut ääneni eli en ole koskaan soittanut mitään soitinta. Kitaransoitto kyllä kiinnostaa. Ystävälläni Timolla on studio ja sinne pääsy onkin ollut pitkäaikainen haaveeni joka on onneksi nyttemmin toteutunut.
Tästä linkistä pääset seuraamaan soundcloud sivujani
https://soundcloud.com/search?q=susanna%20rajala
Tästä linkistä pääset seuraamaan facebookissa "artisti" sivujani
https://www.facebook.com/suskivirallinen?fref=ts
Aviomieheni on minua 11v vanhempi ja olemme olleet yhdessä noin 8 vuotta. Itse olen kotoisin Vääksystä ja Lahden kautta aikoinaan päätynyt kauniiseen Turkuun. Turusta tuli minulle pian koti eikä ikävä ole painanut muualle. Koti on siellä, missä sydän on... niinhän sitä sanotaan ja se pitää kyllä paikkaansa. Kun on perhe ja ystävät lähellä niin asiat on hyvin.
Väriä ja ehkä voisi sanoa että myös joskus haastetta arkeemme tuo mieheni selkäsairaus. Itse olen mennyt jo laskuissa sekaisin mutta leikkauksia taitanee olla hänellä takana noin 6-7. Kaikki on lähtenyt aikoinaan siitä että mieheni selkärankaan tuli suuri pullistuma jota ei ajoissa hoidettu, minkä seurauksena syntyi jalkaan hermovauroita. Sen jälkeen selkään on asennettu titaania ja ruuveja, eli alaselkää on jäykistetty. Tämäkin operaatio tehtiin periaatteessa kahdesti sillä ruuvit sananmukaisesti irtosivat selästä parin vuoden päästä ensimmäisestä leikkauksesta. Mieheni selkähistoriaan mahtuu hyvin hyvin vaikeita ja raskaita aikoja jolloin hän on ollut lähestulkoon vuodepotilas. Mutta mahtuu myös suht hyvää arkea, vaikkakaan ei täysin kivutonta sellaista. Seuraava askel on ns kipustimulaattorin asennus kenties ensi vuonna. Toivottavasti se toisi helpotusta kipuihin ja vähentäisi elimistöä kuormittavien kipulääkkeiden tarvetta.
Perheeseeni kuuluu myös kaksi tytärpuolta, vanhempi tyttö on 15v ja nuorempi on 12v. Olen ollut tyttöjen elämässä noin 8 vuotta ja koen että lapset ovat täyttäneet sydämestäni suuren aukon. He ovat ykkösasia elämässäni. Kun heillä on asiat hyvin, minullakin on ja jos heillä on hätä niin minullakin on. Heti alkujaan minulle oli selvää että he tulevat samassa "paketissa" mieheni kanssa. Lapset ottivat minut hyvin vastaan ja suht pian löysin paikkani perheessä.
Arki on meillä hyvin tavallista mutta toki mieheni selän vuoksi tehdään hieman sen mukaan kun hänen vointi antaa periksi. Jos esimerkiksi pitää valita leffateatteriin meno tai leffan katsominen kotisohvalla niin valitsemme jälkimmäisen koska pitkä istuminen ei tee selälle hyvää. En silti koe että olemme jääneet paljosta paitsi sillä jos mieheni ei voi tulla johonkin, olemme menneet tyttöjen kesken. Ja usein juuri löytyy vaihtoehtoja joista valita se paras.
Mitä blogi pitää sisällään?
Blogi kertoo ajatuksiani elämästä ja kaikesta siihen liittyvästä. Menneisyydestä, nykyisyydestä, tulevaisuudesta. Se kertoo minusta, meistä ja muista. Se ei silti ole päiväkirjani vaan heijastaa paljon muutakin kuin omaa elämääni.
Voi olla että yhdistän teksteihin valokuviani ja ehkä joskus runojani.
Blogin on tarkoitus olla arkea mutta ei välttämättä juuri tätä päivää vaan ajatuksia eilisestä ja huomisestakin. Siihen kuuluu varmasti iloa ja surua, hymyä, riemua ja joskus niitä kyyneleitäkin.
Koitan välttää mustavalkoisia ajatuksia eli koitan aina katsoa asioita monelta kantilta, monesta suunnasta, monen ihmisen silmin. Toivon että tekstit herättää keskustelua ja saa aikaan mielipiteitä suuntaan ja toiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti